Mitäs tuumaat otsikostani?
Se voi tuntua ehkä provosoivalta mutta ketä kohtaan? Ei ainakaan sinua joka ehkä ihan sattumalta tulet juuri nyt blogini ääreen. Eihän sinun tarvitse muuta kuin joko jatkaa lukemistasi tai siirtyä seuraavan ehkä sinulle tuntemattoman henkilön blogin äärelle. Maailma on täynnä tarinoita ja myös niiden lukijoita. Ilmeisesti molempia tarvitaan. Mielestäni tälläinen blogi on tarpeeton ja seuraavassa kerronkin sinulle sen, miksi näin on:
Noin tunti sitten muistin että minulla on tämä Worldpressin blogi. Olin kirjoittanut tänne noin kolme vuotta sitten viimeksi ja todellakin ihan unohtanut tämän olemassaolon. Luin äsken kuin kuka tahansa vierailija tekstejäni ja ne tuntuivat kiintoisilta. Aika on tehnyt tehtävänsä ja minun tarvitsee keskittyä muistamaan ne hetket menneisyydessä, jolloin noita sanoja tänne väsäsin. Olin jopa unohtanut salasanani ja pikkuisten mutkien kautta pääsin tänne näin käyttäjänä väsäämään tätä tekstiä.
Miksi siis blogit on turhia?
Yksinkertaisesti siitä syystä että ne eivät ole tätä hetkeä. Ehkä tämä kirjoitukseni syntyy tässä hetkessä ja sinä siellä jossakin luet tätä omassa tässä hetkessäsi, muttemme kuitenkaan kohtaa todella. Olemme vain internettisomen feikkinykyisyydessämme. Ehkä tässä on ero siihen aikaan jolloin nettiä ei vielä ollut. Menin kioskille ja ostin Iltalehden. Kotona luin julkkisten töppäyksistä ja Iltatytön kuva oli aina lehden maukkain anti. Nykyisin olemme yhteydessä koko maailmaan ns. reaaliajassa, mutta olemmeko sitten enemmän kuin olimme aikoinaan?
Emme ole.
Mielemme pyörii rankemmin ja se saa enemmän informaatiota jos jostakin, mutta samalla stressifaktorit on rajumpia ja olemme etääntyneet joistakin perusjutuista..kuten ajan suhteellisuuden tajusta.
Siksi tämä kirjoitus on oikeastaan vaan muistutus itselleni siitä että viime kolmen vuoden aikana tapahtui hemmetin paljon ihania juttuja, rakkautta, luovuutta ja myös ikäviä surullisia asioita; eroja, sairastumista ja pettymyksiä. Kaikkea tarvitaan.
Tämä kirjoitukseni on ihan try-out bloggaamisen jalossa taidossa josta en nyt tiedä, osasinko sitä edes aikoinaan. Kerro toki mielipiteesi, ihan miten haluat.
Anup Henrikki blog 
