Tuskasta sielukumppanuuteen

Sielun vapauttaminen menneestä painolastista, jotta tuleva onni voisi manifestoitua jo nyt!!! Kuinka moni tuskaileekaan ihan työelämässä koettaessaan vakuuttaa osaamistaan, diplomien kasaantuessa ja epävarmuuden lisääntyessä. Kenelle oikeastaan vakuutamme omaa paremmuuttamme verrattuna….omaan kuviteltuun huonommuuteemme? Vaikka olemme rakentaneet hyvinkin rationaalisen systeemin, olemme sisällämme edelleen irrationaalisia. Ja tätä ei yksikään rationaalinen työnantaja voi hyväksyä.

Tuskasta itsetuntoon puheenollen. Työpaikalla huijarisyndrooma:
Kuulin eilen naispuoliselta ystävältä kuinka monet naiset tuntee itsensä riittämättömäksi, vaikka on korkeasti koulutettuja, ja huijaa töissä olevansa vähemmän kuin onkaan. Raataa jotain eikä uskalla ottaa asemaansa johon on oikeastaan enemmän kuin kykenevä. Onko tuttua?

Tämä kirjoitukseni on aiheena ke 9.5. klo 18 – 20 tapahtuvaan luentooni osoitteessa Kaisaniemenkatu 1B 8 krs. Helsinki. Rappuun tullaan suoraan Kaisaniemenkadulta.
Oviraha 5,- sis. kahvipöydän.
Tilaisuudessa on myös mahdollista kertoa omista kokemuksista. Mikäli et voi tulla paikan päälle, voit katsoa myös suoralähetyksenä maksutta osoitteessa; http://www.youtube.com/user/tautrino ke.9.5. alkaen klo 18.15. Tilaa samalla youtube-kanavani.

Mitkä ajatukset tai tunteet ovat toistensa polariteettejä?
Viha – rakkaus…seksi – selibaatti…nuoruus – vanhuus yksinäisyys – yhdessäolo jne.

Mieli, miten se toimii?
Yhdistämme mielessämme ajatuksia jo aikaisemmin kokemastamme toiveisiin tulevasta. Tästä ajatuksien pyörinästä kehkeytyy nykyinen tajunnan tilamme.

Vaikka usein puhutaankin tässä hetkessä olemisen vaikeudesta, totuus on se, että emme voi olla muualla, ajatuksemme kylläkin harhailevat menneissä muistoissa tai tulevissa toiveissa. Kaikki mielen toiminta tapahtuu juuri nyt, uudelleen ja uudelleen tässä nykyisessä, monimuotoisessa olossamme. Olemme kylläkin usein niin fiksoituneita päämme pyörityksiin, että otamme joskus hulluimmatkin ideamme todesta. Jos voisimme seurata edes hetkisen vain toisten ihmisten pään surinoita, saisimme itse ehkä päänsäryn.

Kirkko yhteisössä, yhteisö kirkossa?
Muistan aikoja, jolloin kirkollisvero oli automaattinen lisä yhteiskuntasysteemissä. Nykyisin se ei koske kirkosta eronneita.
Kirkko ei siis ole enää automaattisesti osa elämäämme, vaan voimme itse päättää, haluammeko olla osa siitä, vai emme.
Kirkko on iso instituutio, joten sen jäsenenä olemisessa on omat etunsa.
Laajemmassa mittakaavassa katsoessamme koko yhteiskunta rakentuu erilaisista instituutioista, joitten rakennuspalikoita ovat ihmiset, myös vuosituhansien aikana jo syntyneet ja kuolleet. Aikaisemmat jo kuolleet sukupolvet ovat siis edelleen osasia kokonaisuudesta, olemmehan perineet juuri heiltä tämän nykyisen demokratiamme perustan.
Uskonnoilla on oma osansa tuskan historiassa, koska ne ovat edesauttaneet hierarkisen yhteiskuntarakenteen muodostumisessa, antaen ihmisille valmiiksi kyhätyn hengellisen opin ilman vaihtoehtoja, ollen osana vallan rakennelmaa.
Tieto vapauttaa ja tieteen kehittyminen onkin vapauttanut meitä monista ikivanhoista demoneista.

Tuskan entiteetti, lopullista, vaiko alku uudelle minälle?
Ajatellessani “tuskan” synonyymia, ajattelen “menneisyyttä”, koska negatiiviset kokemukset aiheuttavat juuri tuskaisia olotiloja. Tuleva aika on vuorostaan kuin taivaan sini, siihen voi tietysti projisoida myös tuskaisia odotuksia, mutta ne eivät ole vielä todellisuutta.
Tuskalla on kasvot historiassamme: Edesmenneitten esivanhempiemme kokemukset ovat syvällä alitajunnassamme, pulpahtaen esiin unissamme symboliikan muodossa. Tuska on samalla sekä voimavara, että jäytävä epävrmuus elämän tarkoituksen kaukaisuudesta, löydänkö polkuni, vai kuolenko sitä etsiessäni?

Sielukumppanuus, yksin vai yhdessä yksin?
Sielukumppanuus käsitetään yleisesti kokemuksena, jossa kohtaamme toisen ihmisen, jonka kanssa tunnemme syvää ykseyttä.
Puhutaankin sieluista, siitä kehottomasta osasesta meitä, jota jotkut vertaavat enkeleihin.
Symboliikka on usein käytetty selvennys yritys jollekin asialle, jolla ei ole suoraa nimikettä käsitteellisessä maallisessa elämässämme.
Enkelit, menninkäiset, hiitehiset ja muutkin taruolennot ovat aikojen alusta asti käytettyjä kuvauksia jostakin fyysisen kehomme ulkopuolisesta entiteetistä.
Varsinkin enkeleillä on kristinuskossa vaikuttava osanen. Ovathan ne taivaan maskuliinisessä isä-poika perheessä juuri feminiinisyyden edustajia. Enkeleillä on kuitenkin historiallisissa maalauksissa enimmäkseen sivustakatsojan rooli.

Ovatko symbolit suurempia kuin usko niihin?
Symbolit eivät kuitenkaan ole muuta kuin symboleja, ihmismielen tuotosta, joka luo myös tuskan tunteen. Yliluonnolliset symboliset hahmot kasvavat sukupolvien myötä alitajuntaamme varastoituneiksi perimäksi. Tuskalla ei kuitenkaan ole enkelien kaltaisia kuvaannollisia symboleja, vaan se on näkymätön, tunnettavissa kylläkin.

Sielukumppanuus on toisen ihmisen kautta tapahtuva linkki alitajuntaamme.
Se voi olla myös itsessämme tapahtuva linkki, jossa päivätietoisuutemme kohtaa alitajuntamme. Tulemme oman sielumme kumppaniksi.

Toisen ihmisen kautta tapahtuvassa sielukumppanuudessa on se mahdollisuus, että kumppani häviää elämästämme. Tämä voi tuntua tuskaiselta. Tuskan myötä sielukumppanuuden kokeminen voi kadota.
Kohdatessamme oman sielumme, se ei häviä, vaan pysyy. Tietoisuuden kasvun myötä myös syvimpien tuskien alkuperä selviää.

Tuska voi tulla yllättäen mutta sielukumppanuuteen kasvetaan.
Voimme alkaa jopa nauttimaan tuskasta silloin kun muuta päämäärää ei ole. Voimme ajatella että koko maailma on meitä vastaan ja kiristäessämme hampaamme yhteen, voimme sulkea kaiken satuttavan kipua tuottavan ulkopuolellemme. Voimme olla lopultakin kuin yksinäinen saari Atlantilla, tuskan ollessa ympäröivä karikko, jottei kukaan sattuisi edes yrittämään autiosaarellemme.
Monet elävät näin.

Etsijä löytää, itsen?
Elämän kolhut edesauttavat kivun kasvua, kunnes turrumme sille ja siitä tulee osa meitä, kivikkoinen on polkumme, kitkaruohoja täynnä. Tällä tiellä on monta uupunutta kulkijaa. Mutta joka polulla on kaksi suuntaa, eikä kumpikaan niistä tuo meitä takaisin juuri siihen pisteeseen, josta aloimme matkamme. Ajatuksiemme jarrutuksista riippumatta elämä kulkee aina eteenpäin.
Tuskan polku voi transformoitua sielumme poluksi jossa kohtaamme itsemme, jokaisena elämämme hetkenä.

Katso lisäinformaatiota ja linkit nettisivuillani:
http://www.isness.fi

Kirjoituksiani voit lukea myös http://www.mantralehti.fi viime julkaisuista.