Kristus-pyhimyksestä tuli aivan tavallinen Jessus

Kertomus Jeesuksesta, sinusta ja minusta…kaiken tavallisuudesta.HARSO

Jokaisessa meistä on viattomuus. Se on piilossa kaiken tiedon ja tärkeilyn takana, joita elämämme aikana olemme keränneet, tai yhteiskunnallisen asemamme takia itsestämme luoneet. Viattomuuteen olemme syntyneet ja kuoltuamme, toivon mukaan, viattomina jätämme tämän maailman.
Pyrin lähestymään otsikkoni aihetta kaikesta ymmärryksestäni ja historiallisista tapahtumista käsin ja toivon, että lukija voisi osallistua aktiivisesti lukemaansa, täyttäen ehkä epähuomiossa poisjättämäni lauseet omalla tiedollaan.

Paljon ennen Kristinuskon alkua, jopa ennen Juutalaisuuden alkua, Maailman ehkä vanhimmalla uskonnolla, Intian Jainalaisuudella oli omat pyhät miehensä, pyhimyksensä. Näistä historiamme alkuajoille sijoittuneista henkilöistä emme voi tietää muuta, kuin mitä heidän uskontonsa kirjat kertovat. Opettajia eli Tirthankaroita oli Jainismissa Jain Dharman mukaan jo miljoonia vuosia sitten, kuuluisimman heistä, Mahaviran, eläessä n. 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
Sanotaan, että Mahavira kunnioitti elämää niin paljon, että jopa varoi astumasta yhdenkään muurahaisen päälle. Siksi 10 metrin matkaan kului joskus päivä, joskus enemmänkin. Kaikki riippui muurahaisista. Ehkä tämän tietoisen meditaation vankkuuden ja syvyyden tajuaa vasta sitten, kun itse yrittää koko päivän kesäkuumalla metsässä varoa astumasta murkun päälle. Montakohan metriä…?

Jainalaisuuden tavoitteena ei ollut maailmanvalloitus, vaan syvän sisäisen hartauden ja oikeudenmukaisuuden täydellistymä.
Pyhät miehet nähtiin esikuvina, jotta oma henkinen kehittyminen jatkuisi ja oppilas saavuttaisi lopulta mestariaan vastaavan tietoisuuden omassa itsessään.

Historian tutkijat ovat löytäneet useita varteenotettavia linkkejä siihen mahdollisuuteen, että Jeesus vieraili Intiassa useiden vuosien ajan. Tämä tapahtui juuri niinä nuoruuden vuosina, joista hänestä ei ole mitään historiallista mainintaa.
Buddhan kuolemasta oli tuolloin kulunut 400 vuotta, samoin Mahaviran. Patanjali (Mahabhashya) jonka katsotaan olevan myös Tantran luoja, eli vain 200 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Kaikki henkinen tieto oli tuoretta, valaistuneitten mestarien oppien ollessa vielä hyvinkin vitaalista.

Intia ei ollut vain yksi valtio, vaan ryhmittymä useita pieniä kuningaskuntia, joitten valtiaat olivat myötämielisiä uusille henkisille suuntauksille. Koko maassa oli tuhansia ashrameja, joissa sadattuhannet ihmiset osallistuivat henkisen kasvun eri suuntauksiin.

Jeesuksella oli mahdollisuus opiskella Intian Ashrameissa mm. askeettisuutta, joogaa, tantraa, Vigyan Bhairav Tantran 112 erilaista meditaatiotekniikkaa. Lukea ikivanhoja tietoisuuden oppikirjoja, tähtitiedettä, astrologiaa. Onkin ymmärrettävää, että tämä hyvin tiedonjanoinen nuorimies antautui koko sydämellään tutkimaan olemisen essenssiä.

Jeesuksen myöhemmässä sanomassa voimme löytää tiedonjyväsiä Intian kaikenkattavasta universaalisuudesta, kuitenkin yksinkertaistetussa muodossa, ymmärrettävästi. Maassa maan tavalla. ”Joka on hämmästynyt, tulee hallitsemaan ja joka hallitsee, on löytävä levon.” Älkää saattako murheelliseksi pyhää henkeä, joka on teissä, älkääkä sammuttako sitä valoa, joka loistaa teissä.”

Jeesus lähti 13-vuotiaan viattomuudella Intiaan ja palasi 30-vuotiaana kaiken kokeneena takaisin Juudeaan. Ehkä surullista hänen tarinassaan on se, että yksikään hänen oppilaansa ei ollut käyneet Intiassa. Ei nähnyt muuta maailmaa kuin omat synnyinseutunsa. Ainoastaan Juudas oli korkeammin opiskellut. Hän oli kirjanpitäjä. Myös Jeesuksen puoliso, Maria oli varakas rikas leski, jolla oli mahdollisuus tiedon saamiseen.
Nykyajassa näyttää siltä, että maailmassa on yksi yhteinen kieli, joka on Englanti. Sitä puhuessamme voimme antaa asioille samanlaisen merkityksen.
Vanhoina aikoina Intian oppineitten kieli, Sanskrit, erosi huomattavasti Jeesuksen käytännöllispainotteisesta äidinkielestä Arameasta. Varsinkin hänen oppilaittensa yhteiskunnallinen asema teki heidän kommunikatiiviset kykynsä maanläheisiksi. Heidän oli vaikea ymmärtää Jeesuksen ajattelumaailmaa, erityisesti henkisistä asioista.
Sanskrit oli kehittynyt sivistyneistön kieleksi ollen latinaan verrattavissa ja se oli yleisesti käytössä tuonaikaisissa Intian henkisissä yhteisöissä. Se joka on lukenut vanhoja Intian viisauksia, tietää niitten sisällyttävän itseensä paljon monimutkaisia filosofisia ja spirituaalisia kokonaisuuksia.
Tuleva Messias oppi henkisen kasvun maassa maan tavoille. Intian kirjallisuudessa oli jo tuolloin laajoja henkisen kasvun eepoksia.
Jeesus joutui palattuaan Juudeaan yksinkertaistamaan omaa kokemaansa opetuslapsilleen heille ehkä ymmärrettävällä kielellä.

Väärinkäsitys syntyy, kun alkuperäinen oppi käännetään toiselle kielelle, jossa ei ole vastaavia käsitteitä ja oppilas ei ymmärrä yksinkertaistettujen käsitteiden merkitystä.

Jeesuksen aikuisvuosista on ehkä tarkoituksella vaiettu Katolisen kirkon toimesta vuosituhansien aikana, jotta aikaansaatiin tietty myyttinen hahmo. Tämä sopi kirkon laajentumispyrkimyksiin ja vallanhaluun. Henkisen kasvun oppilaasta, josta tuli kovalla työllä sen mestari, tehtiinkin ihmiskunnan pelastaja. Tämä näkemykseni perustuu sekä loogiseen ajatteluun, että siihen osaan informaation tulvaa, joka vaikuttaa luotettavan todenperäiseltä.

Olen ollut onnekas kohtaamaan monia hyvin kehittyneitä ihmisiä. Yhteistä heillä on sisäinen vaatimattomuus. Lakeijat ja oppilaat touhottavat heidän ympärillään hyvinkin tärkeinä, mutta kuten pyörremyrskyn keskustassa, tässäkin on sama kriteeri: Todellinen mestari ei yritä mestaroida ketään, edes itseään.

Vaikka uskontojen profeetat eroavat opetustensa sisällöiltä, varsinkin kun aikaa kuluu heidän alkuperäisestä sanomastaan, heitä yhdistää sama toive: Jakaa sitä sisäistä universaalisuuden kokemusta toisille, jota he itse kokivat. Tarkemmin sanoen, jakaa sisäisen kokemisen mahdollisuutta.

Joskus profeetatkin ottavat harha-askeleen ja lähtevät heti seuraavana päivänä levittämään sanomaansa, mutta yleensä tämän tekevät heidän oppilaansa.
Omassa vakaumuksessaan he eivät ole ottaneet riittävästi aikaa tajutakseen itsessään sitä, mitä opettaja opetti, vaan tekevät näistä yli-inhimillisen käsitteen. Silloin kun opettaja on jo kuollut, ei hän tietenkään voi ottaa vastuuta asioiden kehittymisestä. Mutta mikäli joku gurun läheinen oppilas tekee tietoisesti opettajasta pyhimyksenomaista, voimmekin miettiä sitä, mistä onkaan kysymys?
Guru voi testata oppilaansa vakaumusta, kuten ilmeisesti Jeesus teki Juudaksen kanssa, tai hän on itse väärä profeetta. Vastuu on sillä, joka on korkeammalla hierarkiassa.

Maailmassa tulee olemaan aina ihmisiä, jotka haluavat tehdä toisista pyhimyksiä. Myös pyhimyskandidaatteja riittää. Ehkä tämä on eksistentiaalinen riitti, jota toistamme. Fyysisen kuolevaisuuden vastakohtana haluamme rakentaa ikuisesti kestävää identiteettiä, heijastaen itsellemme tärkeät toiveet toiseen, useimmiten kaukaiseen hahmoon.

Toisinaan pyhitämme toista siksi, koska omassa mielessämme olemme heikkoja. Ehkä tunnemme syvää kompleksia omia vanhempiamme kohtaan. Kaiken projisoinnimme myötä emme muista omaa tuskaamme ja voimme pitää kuplaa yllä. Koetamme myös vakuutella muille ihmisille pyhimyksemme erinomaisuutta.

Mielemme rakentuu hyvin moninaisista luonteenominaisuuksista. Voimme olla narsistisia, psykopaattisia jne kaikkine mahdollisine muunnelmineen. Eri ikäkausina olemme erilaisia. Tässä on myös vahvuutemme. Olemme muunneltavissa tarpeen mukaan. Olemme sekä sitä mitä rakastamme, että myös sitä mitä pelkäämme. Olemme itse pyhimyksiä ja myös tavallisia. Sillä hetkellä, jolloin tajuamme, että luomme omissa ajatuksissamme myös ulkopuolella olevaa, olemme sekä maailman napa, että kaikkeus sen ympärillä, olemme molempia, eikä erillisyyttä ole enää.

Sydämeni täyttyy lämmöllä kun ajattelen Jeesusta Intiassa. Tietämättömänä kaikesta tulevasta nimellään kutsutusta uskonnosta, hän etsi oman universuminsa rajoja, rakastaen, tutkien, nauraen, viiniä juoden.
Tämä henkilö jää pyhimysten tekijöille tuntemattomaksi, muttei niille, jotka uskaltavat olla hänen kaltaisensa.

Olla oman elämäsi pyhimys. Rakastaa ja tuntea tätä oloasi yksinollessasi ja yhdessä. Uskaltaa lähteä kohti tuntematonta, Intiaan tai ihan sisäisen tietoisuutesi äärelle. Joskus kaukaisinkin päämäärä on yhden oivalluksen päässä. Miltä tuntuu olla kaikkein tavallisin ihminen, jonka olet kohdannut? Pyhimykselliseltä.

Teksti ja kuvat Anup Henrikki

One thought on “Kristus-pyhimyksestä tuli aivan tavallinen Jessus

  1. Olipa ihana kirjoitus. Kiitos! Kävin aikoinaan kuuntelemassa Taavin (Kassila) kirjan esittelyn ja paikalla oli paljon teologiaa tutkivia proffia. Kellään ei ollut vastaan sanomista Jeesuksen Intian vuosiin. Ja kiehtovaa Taavin kirjassa oli myös se ettei Jeesus kuollut ristillä. Paljon helpommin ymmärrettävää tarinaa, mutta miten se nähtäisi vielä kirkon piirissä. Sitä ja Taavin elokuvaa odotellessa.

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s