Kirjoitin ylläolevan otsikon Facebook-ryhmään, jossa käsitellään henkistä kasvua. Halusin saada palautetta ryhmän jäseniltä siitä, mitä ylläoleva otsikko heissä herättää.
Itselläni on myös ajatuksia viisaudesta, mutta tällä kertaa toivoin löytäväni uuden tavan katsoa myös omaa tietoani, toisten kautta. Olisiko niin, että kun tarpeeksi kauan vatkaamme kermavaahtoa ja luullessamme saavamme kuohkean kuorrutteen kakkuumme, olemmekin sen sijaan vain aikaansaaneet voita leivän päälle. Tämä kirjoitukseni on siis ehkä pannukakku, tai makoisin syntymäpäiväkakku, riippuen siitä, kuinka voimme suoltaa ulkoista viisautta sisäiseen ja toisinpäin. Kuinka olla kuin ei olisikaan, koska tästä on kysymys, olemisesta ilman itsemme tärkeäksi tekemistä. Ainoastaan silloin meditaatio saa meissä tilaa manifestoitua.
Viisautta on monenlaista. On sosiaalista viisautta, kykyä olla yhteiskunnallisesti toisiin yhteydessä, ohjata massoja hyvään elämään. Viisautta on myös taito ennakoida sosiaalis-ekonomisia tilanteita ja tienata rahaa. Arvostettava ominaisuus on tietysti yksinkertaistaa monimutkaisia ajatuksia, tai formuloita, mutta toisaalta on tietysti hyvin viisasta kehittää teorioita, joita vain harvat meistä tajuavat. Jotkut historiamme suurimmat nerot olivat ulkonaisesti kykeneviä uraa uurtaviin keksintöihin, mutta sisäisessä maailmassaan he olivat usein ilman keskusta, meditaation luomaa hiljaisuuden viisautta.
En kuitenkaan ala kehittämään asioita yksin, vaan katson ryhmän palautetta, mikä onkaan heidän viisautensa? Koetan löytää palapeliin osasia, jonka palikoita ovat edestakaisin liikkuvat bitit somessa, joiltakin minulle tuntemattomilta ihmisiltä. Yhdistävä elementti meillä jokaisella on sama, tutkiva mieli. Ja palapelin rakentajana olet juuri sinä, rakas lukija, koska lopultakaan ei kukaan muu voi lukea kokonaisuutta, vaan jokaisessa meissä läsnäoleva sisäinen viisaus. Pyydän sinua osallistumaan omissa ajatuksissasi ja sydämesi viisaudessa tähän yhteiseen meditatiiviseen tutkielmaan. Anna luovuutesi virrata näitten ajatusvirtojen myötä.
FB-ryhmän jäsenten palautetta kysymykseeni sisäisestä viisaudesta:
-Kyllä, kun elän ja koen tässä hetkessä, tuomitsematta ja arvostelematta mitään, elän viisaasti ja sydämellä.
-Joo, mut vain silloin ku se meditaatio on oikeeta sellasta. Väärä ylläpitää illuusioo.
-Sisäinen viisaus kasvaa ymmärryksen myötä. Jos meditaatio lisää ymmärrystä niin kasvaa se myös meditoimalla.
-Meditaatio on arvokasta kuin kulta, sanoo äiti Amma. Tämä on totta! Meditaatio tekee tietoiseksi omista tunteista, mielen kaavoista, uskomuksista, opettaa läsnäoloa ja oman mielen tarkkailua.
-Minusta se kasvaa itseään ja rosoisuuttaan rehellisesti kohtaamalla. Siinä joutuu myös ajattelemaan, hyväksymään ja käsittelemään anteeksiantoa ja armollisuutta itselleen ja muille.
-Meditointi rauhoittaa kiireisen mielen. Rauhallinen mieli tekee viisaita ja hyviä päätöksiä elämässä. Rauhallinen mieli saa ainakin minut fyysisesti aktiivisemmaksi, tarkoitan pihatöitä, remonttia yms touhuamista.
-Sisäinen viisaus tulee jos tulee hiljaisuudessa ja sisäänpäin kääntyessäkin ….meditaatio on varmasti hyväksi tässä hektisessä maailmassa missä tekeminen on tärkeämpää kun oleminen…
-Minä uskon että sisäinen viisaus ei kasva, ei pienene. Se on. Toisinaan pystymme paremmin kuuntelemaan sitä ja toimimaan sen valossa.
-Minusta meditaation tärkein tehtävä on ymmärtää mielen itsetarkoituksellinen ja tarkoitukseton 24/7 höpöttävä mekanismi – ja ymmärtää, että hiljainen mieli on olemassa koko ajan, ei pelkästään meditoidessa.
-Kuten tähtien kirkkauden huomaa parhaiten pimeässä, niin omat ajatuksensa kuulee hiljaisuudessa.
Yksittäisiä lauseita monelta eri henkilöltä. Jokaisessa niissä on kirjoittajansa viisautta. Olen jonkin verran hämmentynyt. Kuinka tästä eteenpäin? Mitä voisin lisätä vesittämättä saamaani tietoa? Vuosia sitten luin ensimmäisen kerran kaikenkattavasta energiakentästä, jota kutsuttiin zero point field-nimellä. Perustava ajatus tässä on se, että ei mikään, tai kukaan ole erillinen, vaan olemme kaikki toisiimme ja kaikkeen muuhun yhdistyneenä näkymättömin sitein, jonkin meille vielä tuntemattoman energian välityksellä. Tämä mahdollistaa valonnopeutta nopeamman informaation liikkeen. Voidaankin sanoa, että universumin syvimmässä olotilassa ei ole aikaa, kuten ei myöskään välimatkaa, vaan kaikki on läsnäolevaa. Jossakin ystävä ajattelee minua ja samassa hetkessä hän on myös minun mielessäni. Ajatus välissämme liikkuu siis ilman aikaa. Mistä tarkalleen on kysymys? Sitä ei vielä tiedetä tieteellisesti.
Viittaan tähän ylläolevaan, koska ilmeisesti kommentoijat ajattelivat minua kirjoittaessaan tekstinsä ja samassa hetkessä jokin informaation bitti heistä siirtyi minuun…mielen ollessa vielä kuitenkin jälkijunassa. Tästä merkkinä siis yllämainitsemani hämmennys.
Inspiroiva fb-kommentti kysymykseeni sisäisestä viisaudesta meditaation seurauksena:
-”Sisäinen viisaus on rakentuneena meihin. Se ei kasva, mutta tietoisuus laajenee, kun löytää reitin tiedostamattomaan, missä on sisäinen viisaus. Sisäisen viisauden tiedostamiseen meditaatio on yksi väylä. Meditaatio auttaa rauhoittumaan ja hiljentämään mielen. Kun ego vaimenee enemmän, pääsee tilaan, jolloin sisäinen viisaus on ilman meditaatiota. Kun väärät uskomukset on purettu ja päästetty irti asioista, jotka on kuormittaneet mieltä, silloin meditatiivinen/olemisen tila on päällä ja mieli lepää. Siihen pääsee käsiksi helpommin. Oleminen tässä ja nyt sekä ajattelun vähentäminen vievät sisäisen viisauden lähteelle.”
Intia on meditaation alkulähde. Tuhansia vuosia sitten Intiassa alkoi kasvamaan tiedostaminen siihen, että ajatustemme tuottaman näennäisen viisauden takana, olotilassa, jossa ajatusten jatkuva virtaus on pysähtynyt, onkin todellinen viisautemme.
Tässä usein hiljaisuudeksi kutsutussa tilassa olemme suorassa yhteydessä koko universumiin. Silloin kun saavutamme tälläisen tiedostamisen syvyyden, tulemme täysin erilliseksi kehostamme, sen ollessa osa materialistista maailmaa. Meditaatio ei kuitenkaan voi olla kehokielteinen oppi, koska kaikki kieltäminen vahvistaa todellisuudessa identifikaatiota sekä kehoon, että mieleen. Meditaatio kasvaa ja syvenee vain täydellisessä vapaudessa. Sellaisessa vapaudessa, jossa voimme kyseenalaistaa kaikki mielemme luomat ajatukset.
Tämä eilen aloittamani kirjoitus kulkee eteenpäin sysäyksittäin. Välillä siivoan asuntoani, laitan kahvia porisemaan ja mietin muitakin asioita. Palaan Facebookin ryhmään ja näen allaolevan kommentin. Jälleen uusi näkökanta kysymykseeni. Kysymykseen voi todellakin vastata jatkokysymyksellä, joka siivittää alkuajatusta eteenpäin:
-”Siis sisäinen viisaus on jo tehdasasennuksina meissä? Se sijaitsee meidän mielen tiedostamattomassa osassa? Kun löydetään oikeat uskomukset ja päästään mieltä kuormittavasta tilasta olemalla läsnä ja vähentämällä ajattelua, ollaan sisäisen viisauden lähteellä. Miten erotan väärät uskomukset oikeista uskomuksista? Kuinka tunnistan sisäisen viisauden, sen joka on minussa syntymästä asti läpi elämän valmiina ja muuttumattomana. Onko se näitä itsestään tapahtuvia asioita jotka tapahtuvat kun lakkaan ponnistelemasta, tavoittelemasta tai ajattelemasta. Onko sisäinen viisaus luonnonlakeja ja eettisiä lainalaisuuksia.? Mistä me puhumme kun puhumme sisäisestä viisaudesta?”
En todellakaan halua kirjoittaa tätä tekstiä valmiina tiedon lähteenä, vaan enemmänkin inspiraation tekstinä, jossa oma ajatteluni sekoittuu toisten itseään tutkivien ajatuksiin ja lopultakin näen sieluystävän juuri sinussa: Sellaisen lukijan, joka ei vain tyydy selailemaan, vaan itse täyttää löytämänsä aukkokohdat omalla viisaudellaan. Interaktiivinen lukeminen, samoin kuin kirjoittaminen on juuri tätä. Liikumme lähes toisiamme koskettaen, luoden yhdessä ja silti erillisinä, kuitenkin ehkä enemmän yksilöinä kuin koskaan aikaisemmin. Kysymme kysymyksen ja vastaamme siihen itse ehkä jo samassa hengenvedossa. Ja miksi epäröidä ja pelätä virheiden tekemistä? Tajuan että juuri niistä lukemattomista vääristä päätöksistäni kehittyi juuri tämä minä läsnäolevana nyt-tilassa!
Meditaatio on, ei vain tekniikka harjoitettavana, vaan perusasenne kaikkeen olevaan. Pyrimme yksinkertaistamaan ajatuksiamme olemalla selkeitä ja aitoja. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän sen, mutta jokin päämäärä täytyy olla. Meditaation harjoittamisen myötä sisäinen viisaus kasvaa kuin kukka. Aluksi vain siemenenä maan alla. Aitous on kuin vesi, joka kastelee, ettemme kuihdu ja jotta puhkeaisimme yhtenä päivänä kukkaamme. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja luottamusta. Matkan varrella luomme useammankin kerran vääränlaisen identiteetin, jossa sitten räpiköimme. Vahingosta viisastuu ja tietäessämme, ettemme voi hyväksikäyttää ketään, olemme jälleen oikeassa suunnassa. Joskus voimme tuntea olomme jopa hölmöksi. Se on hyvin kehittävää. Sisäinen viisaus kasvaa vastakohdissa.
Meditaation myötä aloitamme uuden elämän, eikä ole itsestään selvää, että saavutamme sen myötä maallista mammonaa, tai kuuluisuutta. Mieti sitä, miten haluaisit sinusta puhuttavan kuolemasi jälkeen. Riskeeraa kaikki, ollen uskollinen sydämellesi, vaikket joskus edes tietäisi mistä sitä etsiä. Jotta saapuisimme valoon, meidän tulee kulkea sumun lävitse. Anna sydämesi viisauden olla valo matkallasi.
Namaste, näen Buddhan sinussa.
Anuphenrikki
Anup Henrikki blog 